Heips,
Kuinka voikaan rakastaa näin paljon. Mä rakastan sitä kaikkea mitä he tekevät, ovat ja yleensäkkin heitä.
Rakkaus sattuu
koska se kärsii
Rakkaus haavoittaa
koska se ei kuole
Rakkaus naurattaa
koska se leikkii
Rakkaus jättää pysyvät arvet,
jos osaat käyttää sitä oikein.
Elämä on ihanaa kun siitä osaa nauttia ja mähän nautin. Minä nautin siitä kun olet vieressäni, siitä kun naurat, siitä kun minulla on teidät, siitä kun olet siinä. Minä nautin, ainakin yritän. Minä suren, vain jos on pakko.
Koska elämä on minun arvoiseni.
Ja niin minä tänäänkin sillä leikin,
taisin sitä ruokkia. Tahtoisin heidät omistaa, heille itseni antaa. Tahtoisin opettaa heille kaiken, tahtoisin heille näyttää tähdet ja kuun, tahtoisin heille antaa palan itsestäni. Tahtoisin heille itseni näyttää, kuulla kaiken heistä, huoleni heille kertoa, antaa kaiken rakkauteni, ymmärrykseni ja omaisuuteni. Minut.
En tiedä haluavatko he minua?
Kertokaa joku,
vai tahdonko mä pelkästään sinua?
Vai olenko minä vain 'mukava Ällä'?
Voi kuunelkaa tähdet sanojani,
toiveeni täyttäkää,
lupaan katua tekojani,
jos vain kuulette huutoni taakse vuorten ja jään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi kiva jotain kuulla, mielipidettä haukkuja tai kehuja. Ihan mitä vaan, mut jotain edes ;)