lauantaina, tammikuuta 19

7 billion people in the world and i'm there just 'nice'.

Moippa.
Pian pitää harkkoihin lähteä. Eikä tarvii jäädä ylimääräiseksi. Typerykseksi. No en minä kylläkään jää yksin vaan minä jätän itseni yksin. En anna toisten tulla lähelle. Nähdä minua. Piillottelen minääni. Se turhauttaa minua. Kyllä minä yleensä saan itseni nauramaan ja onnelliseksi. Mutta...
Elämä on kilpailu onnesta. Omasta onnestaan. Kilpailu ei ole reilu. Ainakaan minun kohdallani. Minua tönitään ja joudun usein nousemaan ojasta väsyneenä mutta päättäväisenä. Yritys on kova.

Lähtöviiva. Valkoinen pitkä viiva varpaideni edessä.Katson lähettäjäni kättä. Turvallinen ja tuttu käsi. Se on olkapäälläni ja hieroo sitä hennosti.
"Kyllä sinä jaksat", lempeä ääni sanoo. Tunnen voiman jaloissani.
"Se on kohta vuorosi. Muista, että alku on nopea", ääni jatkaa. Nyökkään ymmärtämisen merkiksi.
"Lasken kolmeen ja nostan käteni", ääni sanoo heiveröisesti.
"Yksi. Kaksi. Kolme", ääni huutaa viimeisen numeron ja nostaa kätensä olkapäältäni. Juoksen minkä jaksan. Elämäni on alkanut.
"Minä odotan sinua täällä!" ääni huutaa perääni. Kyynel valuu poskeani pitkin. Hengittäminen sattuu. En saa luovuttaa. Pakko jaksaa.
Joku juoksee kylkeeni. Nauraa ilkeästi ja tönäisee minut ojaan. Makaan ojassa. Tunnen kivun lävistävän itseni. En anna sen viedä minua.
"Tämä ei lopu tähän", sanon itselleni. Nousen hitaasti. Voima alkaa tuntua jaloissani uudelleen. Kävelen polulle ja lähden juoksemaan uudelleen.
Juoksen monta vuotta. Elämä on vasta alussa. Ajattelen sen suuruutta. Sitä kaikkea mitä se voi vielä tuodakkaan.
Alan nauraa hysteerisesti. Viereeni tulee toinenkin juoksija.
Sinä. Hymysi murtaa minut ja tunnen valtavan voiman sisälläni kasvavan. Se painostaa minut jäämän siihen kanssasi.
Pysähdyt. Minäkin. Tyhjään risteykseen. Ketään muita ei näy.
"Odotin sinua", sanani kaikuvat tyhjyydessä.
"Minäkin sinua."
Olet siinä. Lämpö leviää minuun.

Elämäni on viälä alussa. Kiitos niille jotka siinä ovat(älkää jättäkö minua sivuun) ja anteeksi niille joiden sydämmen rikon.
Niinhän se on, sydän kaiken kertoo. Sielu unelmias toteuttaa. Aivoja älä jätä narikkaan, vaikka et tunteissa niitä tarvitsekkaan.

"i cant sing, i cant fly, i can run, i can try. in this way you are who stops my heart forever. but not yet."
- 6.a:lle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi kiva jotain kuulla, mielipidettä haukkuja tai kehuja. Ihan mitä vaan, mut jotain edes ;)