Hello guys.
Eilinen oli uuvuttava päivä. Ensimmäisenä päällimmäiseksi jäi open huudot. Harmittaa, että en ollut ainoa osallinen tapahtumaan. Kyllä ope muhun vielä kai voi luottaa, mutta musta tuntuu, että se ei pidä musta. No en mäkään nyt enään siitä juurikaan välitä. Onnea sille elämään ja miehen etsimiseen! Pöööh.
No koko juttuhan lähti, että minä ja minun kaverini lähetettiin opelle sähköposti viesti häntä ilostuttaaksemme mutta hän saikin raivarin. Ehkä hän halusi myös osoittaa kuinka osaa olla kova meitä 'kiltimpiä' vastaan ja mistä me olisimme voineet tietää että se sukunimi oli oikea. En tiedä enää kumpi meistä oli oikeassa.
Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista kunnollista kaverisuhdetta opettajiin, ehkä Artsi pikkuisen ymmärtää minua ja aikaisemmin Kirsi. Se oli mukava ope. Artsi on edelleen. Vastaava rehtorikin alkaa tuntua mukavammalta minulle kuin aikaisemmin.
Huomaan, että kouluni on minulle tärkeä vain Artsin, kavereiden, keittiötyyppien, reksin, kokemusten ja ihastusten kannalta. Ja tietenkin paikkana. En enää oikeastaan tunne olevani niiiin sitoutunut siihen kuin ennen olin. Ennen palvoin sitä paikkaa. Maisemat vaihtuvat, kotiani en halua ikinä enää vaihtaa, perhettä enkä kavereitakaan. En aijo arvostaa yhtään sen enempää kuin he arvostavat minua. Muuten ei kiinnosta.
Minua kiinnostaa enää vain asiat joihon liittyy onnea, suru ei kiinnosta.
Olen hieman hämilläni itsestäni, tänään olin nopea ja kunto kesti, kun taas eilen arka ja hidas. Olen muuttuva.
Mutta eipä siinä mitään.
Kaipaan monia asioita ja odotan tulevaa. Mutta se kuuluu asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi kiva jotain kuulla, mielipidettä haukkuja tai kehuja. Ihan mitä vaan, mut jotain edes ;)