Tulee sitä aina kaivattua jotakin asiaa jonka menetti, kuten minä. Ymmärrykseni.

"Hei sinä. Tiedät kyllä että tarkoitin juuri sinua. Sinä jolle olen kaiken kertonut. Minä täällä, puuma. Tahtoisin vain sanoa, että kiitos. Lähtisitkö vaikka hiihtämään kanssani joku päivä? Minulla on muutama päivä vapaata. Luisteleminenkaan kahdestaan ei olisi paha. Ja se oli siinä... Eikun...
Älä lähde vielä minnekkään. Näen lävitsesi. Minä olen varmaan ihan sulkeutunut, mutta toivottavasti huomaat minut. Onko sinusta silmiini katsominen pelottavaa? Tavoittelen katsettasi päivät pitkät. En tiedä huomaatko, mutta pidän sinua silmällä joka ikinen hetki kun on vain mahdollista. Olen ylpeä sinusta.
Mietin aina, ehkä liiankin usein, että mitä sitten jos lähdet? Tai minä lähden. Tuleeko sinulle ikävä vai otatko jonkun kaverini?
Mutta muista että minä olen täällä. Minä kuutelen aina. Tahtoisin olla enemmän sinunlaisesi, niin voisit tehdä kanssani samoja juttuja kuin kavereiden kanssa teet. Minulla on pakko mielteinä niin paljon eriasioita. Silti niin paljon samoja. Kai voin pitää sinua parhaan ystävänäkin.
Tahtoisin kanssasi leikkitellä, tökkiä toisiamme, naureskella ja kiusoitella.
Huomaatko laisinkaan kuinka usein toisia ruokitkaan? Älä sitä lopeta, jollet halua, annan sinulle vapauden. Toivottavasti nautit siitä, sillä toivon, että pidät hauskaa.
Kaipaus vie sydämmeni mennessään. Mutta ei se paljoa haittaa, koska tiedän sinut. Opittavaa meillä on paljon ja joskus vielä enemmän. Tiedät sen.
Mutta minä odotan, kulutan aikani nauraen. Olenhan iloinen ihminen.
Tv. Puuma"