Entäs sitten kun sanat loppuu? Mitä sitten kun menettää omansa? Entä kun aurinko paisuu? Mitä sitten kun kuolen pois?

- Älä valita. Mä en jaksa kuunnella sun ittesääliäs. Sä huolehit asioista liikaa, tyttöseni. Sulla on kuitenki mahtava perhe, hyviä kavereita ja koulu menee hyvin. Mitä muuta voisi toivoa?
- Naurua. Minä en naura enää paljoa.
- Ei aina naurata.
- Ennen nauratti. Viime vuonna ainakin. Olin kokoajan iloinen.
- Mikä sitten muuttunut?
- Minä. Minä olen muuttunut vakavammaksi.
- Sinä olet kasvanut ja naurahtan sinä aina kun on tarve. Naurat silloin kunnolla.
- Niin kai. Kyllähän minuun luotetaan. Ehkä.
- Olenthan sinä Ällä. Sinuun luotetaan. Olet sen arvoinen.
- Always time.
- Maugas enkku.
- Aina.
- Elämä on elämistä varten. Tiedät kyllä sen.
- Se on opetettu niin monessa paikassa lauseiden välissä. Ei sitä voi hukata.
- Ei niin. Oletkos nyt paremmalla tuulella?
- Kyllähän minä olen. Ymmärrän sen nyt. Olen aina ollut.
- Niin minä olenkin.