Sininen katulamppu ja fazerin sininen.

Katulampun valo heijastaa lämpimästi. Pikku poika kävelee sen alla olevalle puistopenkille.
Poika tuntee suurta tyytyväisyyttä. Hän on ostanut suklaalevynsä ihan itse. Ensimmäisen kerran elämänsä aikana. Sitä pitäisi pojan mielestä pitää suurena saavutuksena, niin kuin ensiaskeleita tai ensimmäisiä sanoja.
Poika avaa varovasti kuoren. Hän naksauttaa varovaisesti ensimmäisen rivin.
Katulamppu sammuu äkillisesti.
Poika ottaa rivistä palan.
Lampun valo palaa. Mutta erilaisena.
Sinisenä.
Samassa koko kaupungin valot sammuvat. Jokainen valo alkaa muuttua. Hitaasti. Ihmisiä pysähtelee katselemaan valoja. Melkein jokaisella on suklaalevy kädessään. Jonkainen napsaus sytyttää uuden valon siniseksi.
Muuan mies kävelee keskustassa suklaalevy kädessä. Hän kävelee lamppuliikkeen ohitse. Kaupan ikkunassa valit vaihtavat väriä miehen askeleiden mukaan.
Ihmiset hymyilevät toisilleen vaikka ovatkun ventovieraita. Sillä hetkellä asialla ei ollut väliä. Kaupungin jokainen valo on nyt sininen. Sininen on onnen väri.
Poika hymyilee. Hän miettii suklaan makua suussaan. Se on pehmeä. Sininen. Maku on sininen...